Vaikka päiviäni oikeasti olisi kuinka vähän jäljellä, voin silti elää lukemattomia ihania maanantai- ja muita päiviä. Tämä ilmiömäinen kykyni erottaa minut eläimistä. Sama pätee luultavasti sinuunkin? Se on kuitenkin samalla yksi meidän pahimmista heikkouksistamme. Siinä missä gaselli kykenee ravistamaan henkeä uhanneen traumaattisen kokemuksen hetkessä pois, me puolestaan saatamme jumiutua pitkiksi ajoiksi katkerana menneeseen tai pelokkaana tulevaan.
Oletteko huomanneet, mihin suurin osa jatkuvasta reaaliaikaisesta uutisvirrasta pyrkii? Juuri niin. Pääasiassa se pyrkii turruttamaan, katkeroittamaan, huolestuttamaan tai pelottelemaan mielesi. Ja miksi näin? Siksi, että sinäkin sorrut sieltä, missä olet heikommillasi. Mielesi lähtee helposti katkeralle tai pelottavalle aikamatkalle ja unohtaa elää. Olet jopa valmis maksamaan siitä. Filosofi Senecaa mukaillen kaikkein lyhin ja rauhattomin elämä on niillä, jotka laiminlyövät nykyhetken, unohtavat menneen ja pelkäävät tulevaa. Ei ihmisen harmaista hiuksista ja ryppyisistä kasvoista voi päätellä, että hän olisi elänyt kauan. Ei hän ole elänyt kauan. Hän on vain ollut olemassa kauan. Mutta se, joka kerää koko elämänsä omaan käyttöönsä ja järjestää jokaisen päivänsä kuin se olisi koko elämä, ei enempää kaipaa kuin pelkää huomista.
Kun maanantain lööpissä lukee, että aivosumu on yleistynyt hälyttävästi pandemian aikana, heräävät alkukantaiset vaistosi. Kyllä, minullakin täytyy olla aivosumua, vaikka kyse olisi ihan normaalista maanantaista. Gasellit pitäisivät meitä tyhminä, jos kykenisivät. Minulla on vain yksi neuvo. Sanon sen itselleni, mutta myös kaikille teille Loihen työntekijät. Vähentäkää reaaliaikaisten uutisten seuraamista, silloin ei korona, Venäjä tai mikään muukaan aiheuta aivosumua. Ette menetä yhtään mitään ja olette takuulla onnellisempia! Sen sijaan käyttäkää ilmiömäistä kykyänne uuden oppimiseen, nykyhetken ja sen mahdollisuuksien näkemiseen sekä ajassa matkustamiseen. Helpoin tapa on lukea paljon.
Maanantait eivät todellakaan ole tuntuneet aina ihanilta pariin vuoteen. Päinvastoin olen usein odottanut perjantaipäiviä, jotka ovat jostain syystä olleet myös parhaita kauppapäiviä. Valitsin maanantain aiheeksi, koska halusin kirjoittaa tämä blogin ensisijaisesti Loihen työntekijöille. Kuuntelin juuri norjalaisen Petter A Stordalenin samannimisen kirjan. Kirja oli minulla pitkään jonossa ja välttelin siihen tarttumista. Kirja tuntui nimensä ja kansikuvansa perusteella luotaantyöntävältä. Otin sen kuitenkin kuunteluun yhtenä ”ihanana” maanantaina. Silloin tajusin, että uutisvirta lienee luonut minullekin aimo annoksen aivosumua. En osaa muuten selittää, miksi koin helpotusta pelkästään siitä, että saan olla naiivi oma itseni, huoneen tyhmin ja että liiketoiminnassa voi menestyä, vaikka luottaisinkin ihmisiin. Tai ehkä juuri siksi.
Minä ja te kollegani, olemme kaikki satojen miljoonien epäonnistuneiden siittiöiden joukosta niitä onnistujia, jotka olemme syntyneet maailman onnellisimpaan kansaan, maailman turvallisimpana aikana ja kaiken lisäksi hyvin naisvaltaiseen yritykseen, jossa tulevia maanantaipäiviä on keskimääräistä paljon enemmän. Muistetaan, miten valtava etumatka meillä on. Pidetään huoli, että kasvoistamme loistaa, ettemme olleet täällä vain töissä tai olemassa.
Antti Holmi
Loihe Oy, Varatj, yrittäjä
